Sisällysluettelo:

1. KYLPYTYNNYRIN ASENNUS
2. SÄÄSUOJAUS
3. KYLPYTYNNYRIN ENSIMMÄINEN TÄYTTÖKERTA
3.1 Sisäpuolelta käsittelemätön kylpytynnyri
3.2 Line-x –pinnoitettu kylpytynnyri
4. KYLPYTYNNYRIN UUNIN LÄMMITYS
4.1 Ulkouuni
4.2 Sisäuuni
5. LISÄOSIEN OHJEET
Porejärjestelmän LED-valaistuksen ohjeet 
6. Turvallisuus
6.1 Järjestelmän kuvaus
6.2 Tekniset tiedot
6.3 Säätölaitteen toiminnot
7. TAKUU
8. Kylpytynnyrien tekniset tiedot

1. KYLPYTYNNYRIN ASENNUS

Kylpytynnyri toimitetaan euroalustalla kyljelleen pakattuna. Kylpytynnyrin sisään on pakattu aluskehikko, porras, uuni ja savupiippu. Sisäuunillisessa kylpytynnyrissä uuni on valmiiksi kiinnitettynä kylpytynnyriin. Läpimitaltaan 2,2 ja 2,35 metriä olevat kylpytynnyrit on kiinnitetty aluspuilla, eikä erillistä aluskehikkoa ole.

1.1. Poista kylpytynnyristä sinne kuljetuksen ajaksi pakatut osat

Kylpytynnyri on luonnonpuinen elävä organismi. Suhtaudu siihen sen mukaisesti. Lue tämä käyttöohje läpi ennen tynnyrin käyttöönottoa. Tämän käyttöohjeen noudattamatta jättämisestä johtuvat vauriot eivät kuulu takuukorjauksen piiriin. Noudata erityisen tarkasti turvavaatimuksia ja lihavoidulla painettuja varoituksia.

TURVAOHJEET

• Palovamman vaara! Kylpytynnyri lämmitetään avotulella, jonka vuoksi uunin sivut ja savupiippu ovat kuumat. Älä aseta uunin kannelle esineitä ja ole varovainen uunin lämmityksessä. Avatessasi uunin kantta (luukkua) käytä ainoastaan siihen tarkoitettuja puisia kahvoja. Varo kuumaa savupiippua käyttäessäsi tynnyriä.
• Hukkumisvaara! Älä jätä lapsia äläkä alkoholia nauttineita aikuisia ilman valvontaa.
• Vammautumisvaara! Älä käytä lasipulloja tai muita lasiastioita tynnyrissä.
• Ylikuumenemisvaara! Suositeltava veden lämpötila on 35–38 astetta. Korkeammat lämpötilat saattavat aiheuttaa terveysongelmia. Sydänongelmaisten henkilöiden tulee olla varovaisia käyttäessään kylpytynnyriä!

Kylpytynnyrien kasvavaan suosioon on laatutekijöiden lisäksi vaikuttanut myös siirrettävyys ja muunneltavuus sekä sopivuus ympärivuotiseen arkikäyttöön – yhä useampi ostaa kylpytynnyrin yksityiseen jokaviikkoiseen käyttöön itselleen ja perheelleen, mökille tai maatilalle. Kylpytynnyrin meneillään olevassa ’imagonmuutoksessa’  saunailta- ja polttaripainotteiset käyttötarkoitukset ovatkin jäämässä taka-alalle ’perussaunakäytön’ noustessa yhä enemmän esille niin kylpytynnyriä hankittaessa kuin niitä valmistettaessakin. Toki kylpytynnyriin sisältyy edelleen myös vivahde luksusta, mitä ominaisuutta on helppo tarvittaessa korostaa vaikkapa siirrettävän baaritiskin, palvelutasojen, valojen ja poreominaisuuden avulla.

Turvallisuustekijöiden suhteen Suomessa valmistetut kylpytynnyrit ovat huippuluokkaa, sillä olosuhteet ja vaatimukset ovat tiedossa; paloturvallisuus, sähkötekniikka sekä käytön mahdollistaminen myös liikuntarajoitteisille sekä lapsille (liukastumisenestomenetelmät) ovat ensisijaisia näkökohtia turvallisuutta pohdittaessa.

Suomalaisessa kulttuurissa alastomuuteen ja kylpemiseen suhtautuminen on ollut tunnetusti huomattavasti keskieurooppalaista mutkattomampaa; saunan rituaaliset ja parantamiseen liittyvät funktiot ovat toki olleet olemassa ja säilyneet lähes muuttumattomina kalevalaisen tietäjäperinteen ajoista läpi kristillisen aikakauden. Synnyttäminen, parantaminen, sairastaminen, manaaminen, lemmen tai voiman nostattaminen, vihojen poisto, siunaaminen, rukoilu ja sairaan voitelu on kaikki hoidettu saunassa niin shamaanin, kupparin kuin lopulta rovastinkin toimesta, minkä seurauksena suomalainen suhtautuminen puhtauteen ja kylpemiseen on korostetun käytännönläheistä ja konstailematonta.

Kylpytynnyri tunnetaan monella nimellä. Hulju-sanaa on käytetty vanhassa suomalaisessa kansankielessä kuvaamaan lukuisia erilaisia veteen tai muuhun nesteeseen liittyviä esineitä, tiloja ja toimintoja – kylpyastiaa se on merkinnyt ilmeisesti erityisesti itäisissä murteissa. Palju taas on läntisempää perua – muista sanoista pulju on hieman tuntemattomampi ja merkitykseltään laajempi, kun taas muut ovat modernin kielenkäytön tuotoksia. Esimerkkejä jälkimmäisistä ovat lämminvesiallas, lämminvesitynnyri, kuumavesitynnyri.

Kylpytynnyrin historia ulottuu aikaan ennen ajanlaskun alkua – kalderoiden täyttäminen vedellä ja veden lämmittäminen laavakivillä oli tavallista rituaalisessa parantamistarkoituksessa useissa eri kulttuureissa. Japanilaista ofuroa pidetään ensimmäisenä varsinaisena modernin puisen kylpytynnyrin edeltäjänä.Japanilaisessa kulttuurissa kylpeminen oli myös, ja on edelleen, ensisijaisesti rituaalinen toimitus jossa ensisijainen tarkoitus ei ole kehon puhdistaminen vaan lämmittäminen ja rauhoittaminen; kehon energioiden tasapainottaminen ja rentoutuminen.